Terence "Tera"

Virallinen nimi	Terence	Rotu & Sukupuoli	Hollanninpuoliverinen, Tamma
Syntyi & Kuoli	10.5.1995-22.9.2014	Väri & Merkit	Tummanruunikko, Tähti, Vtj ruunusukka
Säkäkorkeus	163cm	Omistaja	Meuritan VRL-13099
Rekisterinumero	VH13-054-0036	Kasvattaja	Merenvaahto MERE4487
Koulutus	VaA, 120cm, Me 100cm	Kuollut	Takajalan rasitusvamma

Luonnekuvaus

Terense tuttavammin Tera oli melko rauhallinen ja hillitty tapaus.
Tamma oli kiltti ja lempeä sekä lapsiystävällinen ja miellytämishaluinen.
Tammasta ei ollut mitään pahaa sanottavaa, mutta toisinaan tamma kyllä osasi keljuilun jalon taidon, mutta niinsanottuja huonoja päiviä kohdalle osui onneksi harvoin.
Joskus huonoina päivinä saattoi olla melkoinen tätimäinen komentelija. Jo tarhasta haettaessa tammasta kyllä huomasi tamman huonotpäivät, mutta kiukkupuuskat menivät ohi ajan kanssa.

Taluttaessa kulki hienostuneesti kuin hienoin rouva ja pää heiluu korkealla niin, että riimun pois ottaminen ja päälle laittaminen oli hankalaa.
Jos tamma näki jotain kummallista, se pysähtyi niille sijoilleen. Fiksu tamma ei ryntäillyt vaan tarkisti tilanteen ensin ja toimi sitten.
Tarhasta haettaessa antaa nätisti kiinni, mutta hoitajan tullessa portille huhuilemaan rouvaa, tamma siirtyy vaivihkaan tarhan kaukaisimpaan päätyyn ja sieltä katsoo hakijaansa kuin palvelijaa, joka on taas unohtanut laittaa tammalle yöksi punaisen loimen.
Osasi Tera olla hankalakin ja kiukkupäiviäkin tammalla aina silloin tällöin oli. Hakija sai näinä päivinä varoa rynnimistä ja varpaille tallomista.
Tamma on koko yhdeksäntoista vuotisen ikänsä ajan pelännyt ahtaita oviaukkoja ja pieniä kuljetuskoppeja.

Hoitaessa tamma oli tarkka kaikesta, mutta pikkulasten kanssa kärsivällinen ja salli näiltä kaikemmoisen höykytyksen panematta vastaan.
Muuten hoitaessa saattoi jopa väläyttää hammasta. Tammalle ärähtäminen sai rouvan lopettamaan kuopimisen ja hoitaminen sujui ongelmitta.
Satulan laitossa oli aina hieman ongelmia. Suitset olivat myös hirvitys ja niiden kanssa sai tapella pitkään.

Ratsastettaessa oli mukava, vaikka välillä sai pyytää tekemään työnsä kunnolla.
Tammalla oli ollut hyvä kilpailaura ja potentiaalia olisi ollut vielä jatkaakin voitokasta uraa muutaman vuoden, ellei sen oikea takajalka olisi ruennut reistaamaan.
Pitkän laidunloman ja kunnon levon jälkeen eläinlääkärimme sanoi, että jalka ei kestäisi enää kovia kilpailuja, vaan tamman olisi parempi siirtyä kevyempään työhön.
Tämä oli kauhea uutinen minulle, sillä aloitin oman kilpaurani Terencellä.
Sitten tamma siirtyi jalostukseen ja kisaradoilla pärjääviä ja mukava luontoisia jälkeläisiä se saikin paljon ennen lopullista päätöstäni.

Sukutaulu

i. Tuntematon	ii. Tuntematon	iii. Tuntematon
		iie. Tuntematon
	ie. Tuntematon	iei. Tuntematon
		iee. Tuntematon
e. Tuntematon	ei. Tuntematon	eii. Tuntematon
		eie. Tuntematon
	ee. Tuntematon	eei. Tuntematon
		eee. Tuntematon

Jälkeläiset

o. Majestery Rollo s. 10.09.2000 (i. Sounds Of The Thunder) om. Cecilie

Kilpailukalenteri

päivämäärä	kutsu	luokka	sijoitus
Joulukisat	Irkun talli	90-100cm	1/6

Päiväkirja

Terensen Historiikki

Alkukesästä laitumelle syntyi pieni, mutta pippurinen tammavarsa. Eläinlääkärimme mukaan aivan liian aikaisin, mutta kokenut emä tiesi kyllä milloin varsan oli hyvä tulla. Loppukesä olikin sateinen ja kolea.
Pieni varsa ristittiin Terenceksi.
Vain kuukausi tämän jälkeen syntyi Navilonin tilan omistajille toinen tytär, Meuritan. Tera kasvoi nopeasti nuoreksi hevoseksi ja osoitti kykyjä esteratsuksi. Teran koulutus alkoi kahden vuoden iässä ja tällöin Meuritan alkoi osoittaa kiinnostustaan hevosia kohtaan. Vanhemmat päättivät kouluttaa Terasta tyttärelleen esteratsun, jolla myöhemmin Meuritan saisi halutessaan kilpailla.
Terence ja Meuritan kasvoivat yhdessä. Molempien täytettyä seitsemän, oli kummankin ensimmäisen suuret kilpailut 50cm tasolla. Sijoitusta ei tullut, mutta tästä alkoi yhteinen kilpaura. Useiden vuosien ajan tuli kerta kerralta enemmän voittoja ja menestystä.
Hyviä ja huonoja aikoja virtasi ohi. Tera sairasteli melko paljon ja alettiin miettiä olisiko kova kilpaura sen terveydelle enää hyväksi. Meuritan kuitenkin jatkoi Teralla valmentautumista ja menestysta kilpailuista tuli.
Viidentoista vanhana Teran oikea takajalka alkoi vaivaamaan. Tamma rupesi ontumaan ja ura katkesi siihen. Eläinlääkäri aavisteli rasitusvammaa ja määräsi pitkän laidunloman. Laidunlomallaan tamma siirtyi jalostukseen ja varsoista tulikin potentiaalisia ja mukava luonteisia.
Loman jälkeen Tera oli taas oma itsensä ja valmentautumista jatkettiin. Tuli ensimmäiset kilpailut ja niistä tuli ensimmäinen sija. Ratsukko oli loisto kunnossa.
Terencen tila kuitenkin romahti nopeasti. Eräänä aamuna tamma vain seisoi tarhassaan takajalkaa roikottaen. Siitä oli tullut hyvin äkäinen ja entinen valpas luonne oli poissa. Silmissä näkyi vain tuska ja pelko.
Eläinlääkäri totesi Teran takajalassa olevan vakava rasitusvamma ja luunsiruja, joille ei voinut tehdä enää mitään. Tamma oli täysin liikunta kiellossa ja taluttaessakin se ontui.
Meuritanille tämä oli kauhea tilanne. Hän oli kasvanut Teran kanssa, aloittanut suuret kilpailunsa juuri tällä tammalla.
Lopulta nättinä syyspäivänä Terence pääsi vihreille niityille.

22.09.2014

Terence, lopetus: Tera vaikutti itsekkin surulliselta ja apealta. Oli hyvä, ettei sen tarvinnut enää kärsiä kivusta. Tera laukkailee nyt iloisena ja kivuttomana vihreillä niityillä, taivaassa.
Teksti © Nina Klinikka Prime

30.01.2014

Koska hevoset on rokotettu, niin 2 viikkoa kevyttä liikuntaa! 1 vk ilman laukkaa ja vähän ravia.
Terence: Terveystarkastus suoritettu, kuten jalkojenkin. Korvat, silmät, sieraimet ja suu kunnossa.
Tarkastin hevosen jalat kunnolla. Tosiaan sieltä löytyi vakava nivel- ja rasitusvamma. Irrallisia luunsiruja löytyi eli kysyn onko hevonen kaatunut tai loukannut itsensä vakavasti? Kilpakentille ei voi jatkaa, kuten ei muutakaan kovaa rasitusta, koska irrallisiin luunsiruihin ei ole mitään tehtävissä.
Leikkaus olisi liian vaarallista ja riskin tekevää.
Samoin ratsastuksen kannalta rasitus on vältettävä kaikinkeinoin. Joten enimmäkseen pelkkää kävelyä ja vähän ravia. Laukkaa hyvin vähän etenkin oikea laukka. Jos Teran vointi menee huonommaksi, tulkaa klinikalle uudestaan.
Teksti © Noreem BK

02.12.2013

Ne olivat Terencen ensimmäiset kovat kisat pitkän laidunloman jälkeen. Jos nämä kisat menisivät hyvin, tamma saisi jatkaa vielä kilpauraansa ja kisata vielä muutamat kisat.
Lähdimme kilpailuihin Teran osalta hieman epäilevänä, vaikka treeneissä olikin tamman meno näyttänyt hienolta. Kestäisikö tamma kisojen painetta? Miten selvitään tamman kanssa lastauksesta ja kisapaikan hälinästä, kun tamma kaipaisi omaa rauhaa?
Verryttelyssä tamma tuntui jähmeältä ja haluttomalta yhteistyöhön, mutta sen silmissä oli innostuksen kiilto. Vihdoinkin takaisin kilpaurille näyttämään taitojaan.
Tera ei asettunut ollenkaan ja lähestyi verkkaesteitä epämääräisesti ja hypyistä puuttui voima ja puhti, mikä oli harjoittelussa ollut kunnossa. Onneksi vuoromme oli vasta luokan loppupuolella, joten meillä oli hyvin vielä aikaa lämmitellä ja käynistellä tamman estemoottoria.
Cecilie katsoi katsomosta lämmittelyämme epätoivoinen katse kasvoillaan, kun tamma ei ruvennut toimimaan ja se oli hieman omituinen. Itsekin rupesin miettimään, oliko tämä sittenkin virhe ja teinkö väärän päätelmän tamman kunnosta.
Eläinlääkärimme oli tarkastanut Teran takajalan säännöllisin väliajoin, jopa juuri ennen kisaa, ja hän oli sanonut tamman olevan kisakunnossa, jotta voisime vielä kokeilla esteitä.
Meitä ennen oleva ratsukko kutsuttiin radalle ja aloin miettiä kisan keskeytystä, muuta päätin mennä radan niin miten se ikinä menisikään.
Meidät kutsuttiin radalle. Edelliset olivat saaneet hyvän tuloksen ja minua jännitti hirveästi, kun ravasin tuomareiden eteen ja tervehdin heitä.
Lähtö kello kilahti ja nostimme laukan. Laukkasimme yhden kunnon kokoisen voltin ennen ekaa estettä ja tamma tuntuikin ihan kivalta. Ehkä tästä selvitään kunnialla mietin ja kuiskasin tammalle "Vielä me noille näytetään!"
Eka este ylitettiin hienosti, mutta toiselle tuli huono tie ja tamman jalka hipaisi puomia, joka heilahti pahasti, mutta ei pudonnut. Vauhti oli nyt hyvä ja suuntasin seuraavalle esteelle varmempana.
Tera näytti tykkäävän hyppäämisestä, joten lisäsin hieman vauhtia seuraavalle sarjalle ja ensimmäinen ylittyikin tyylillä, mutta toinen kopsahti maahan.
Cecilie huokaisi pettyneenä katsomossa, mutta minä jatkoin varmana ja Terakin tuntui vihdoin löytävän oman moottorinsa ja minun ei enää tarvinnut patistaa sitä eteenpäin.
Loppu radasta meni loistavasti ja tulokset olivat loistavat. Ensimmäinen sija tuli täytenä yllätyksenä, sillä muut kilpailijat olivat niin loistavia, mutta päätimme sitten kisojen jälkeen siskoni kanssa, että Tera saisi osallistua hoitajansa kanssa kisoihin, jos sopivia kilpailuja tammalle löytyisi.
Teksti © Meuritan